Avainsana ra

CRI-lukema

Onko värintoistoindeksi CRI tärkeä lukema ja mitä se kertoo?

Valojen teknisissä tiedoissa on joskus ilmoitettu CRI (tai Ra joka on sama asia) lukema. Käsittelemme tässä artikelissa, mitä tämä lukema tarkoittaa ja onko se edes tärkeä?  Värintoistoindeksi (lyhenne CRI, englanniksi colour rendering index) pyrkii kertomaan kuinka hyvin eri värit toistuvat kyseisen valolähteen valossa. Periaatteessa 100 tarkoittaa, että värit toistuvat parhaalla mahdollisella tavalla ja 0 sitä, ettei värit toistu lainkaan eli näet kaiken mustavalkoisena (monokromaattisena). Pyrkii. Periaatteessa. Mitä tällä tarkoitetaan. Eikö CRI lukea olekkaan absoluuttisen tarkka ja luotetava lukema?

Kuinka värintoistoindeksi määritellään?

Värintoistoindeksi märitellään vertaamalla kahdeksan eri värin (lyhyesti: R1, R2, R3, R4, R5, R6, R7 ja R8)  toistumista valolähteen valossa verrattuna referenssivalon valossa toistumiseen. Alun perin tämä vertailu on tehty täysin aistinvaraisesti arvovaltaisen raadin toimesta, heidän oman astinvaraisen arvion mukaan. Värintoistoindeksi on siis objektiivinen, ei subjektiivinen, parametri. Myöhemmin, kun tekniikka kehittyi ja pystyttiin rakentamaan mittalaite mittaamaan värintositoindeksiä, on sen perusta edelleen tämä objektiivinen määrittely, ei siis subjektiivisesti mitattava parametri. Ei edes nykytietokoneiden aikana. Tarkinkin ja paras CRI:tä mittaava mittalaite mittaa edelleen vain tämän arvovaltaisen raadin kokemaa värintoistoa. Se muutos on tapahtunut, että nyt mittaus on toistettavissa. Aiemmin kun ihmiset vertailivat eri valolähtieden värintoistoa, saatiin joka kerta eri tulos. Nyt saadan sama.

Värintoistoindeksin referenssi

Toisen maailmansodan aikoihin (ennen ja jälkeen)  värintoistoindeksiä määriteltäessä ja päätettäessä, huomattiin että päivänvalossa (aurinko) värit toistuvat hyvin ja se olisi hyvä referenssi. Auringonvalon ominaisuudet kuitenkin muuttuvat sen korkeuden mukaan (valon taittuminen ja suodattuminen ilmakehässä) ja myös ilman kosteus (esim. pilvisyys) vaikuttaa valon ominaisuuksiin. Auringonvalo ei siis kelvannut referenssiksi ja hyvä niin. Referenssin tulisi olla pysyvä ominaisuuksiltaan, eihän metrin mitankaan soisi muuttuvan eri kellonaikoina. Kansainvälinen valoteknisen alan kattojärjestö ( CIE, The International Commission on Illuminatio) päättikin, että referenssi määritellään tarkemmin ja niin, että sen ominaisuudet ovat pysyvät. Tällä hetkellä käytetään kahta eri valolähdettä värintoistoindeksiä mitattaessa. Referenssi riippuu mitattavan valolähteen värilämpötilasta.

Referenssi, kun värilämpötila on alle 5000 K

Kun mitataan esim. lämmin ja puhtaanvalkoista valoa (värilämpötila esim. 3000-4500K), niin referenssinvalolähteenä on planckin säteilijä (värilämpötila noin 2856 K) eli yksinkertaistettuna musta hehkuva tietty metallikappale (black body radiator). Tämä referenssivalolähde jäljittelee auringonvaloa päivällä ilman vääristymää. Tälläisen kappaleen valon spektri on kuitenkin jo lähtökohtaisesti vääristynyt. Valon spektrissä lämpimät sävyt, kuten mm. keltainen ja punainen väri, ovat hyvin hallitsevia. Tämähän pätee kaikkiin hehkuviin kappaleisiin kuten metalleihin. Ja juuri sitä tämä referenssi on, panckin säteilijä on kuumennettu metalli. Yksinkertaistettuna esimerkkinä tästä on hehkulamppu. Tästä johtuukin, että hehkulampun CRI on aina 100. Mutta näetkö värit hehkulampun valossa parhaalla mahdollisella tavalla? Onko siis referenssi oikea?

 Kuvassa värit D65 loisteputken valossa (vasen) ja hehkulampun valossa (oikea). Toinen kellertää. Onko siitä referenssiksi?

Hehkulampun väri CIE 1931 värikoordinaatistossa. Keskellä olevaan valkoisten viivojen yhtymäpiste kartalla on valkoinen valo. Hehkulamppu (punainen piste, mittaustulos) on kaukana siitä ja se vaikuttaa hyvin paljon väriaistimukseemme. Valon puhtaus (ärsykepuhtaus) on 0,6263 (Purity lukema, huono). Katso myös artikelissa myöhemmin esiintyvä hehkulampun spektri. Onko tälläinen hyvä referenssi?

 

Referenssi, kun värilämpötila on yli 5000 K

Kun mitataan esim. päivänvaloa jäljittelevää valolähdettä (tai kylmän valkoista), niin referenssinä käytetään standardi D65 valonlähdettä. Tämän valolähteen teoreettinen värilämpötila on 6500 K joka vastaa iltapäivän valoa. Referenssinä käytetään yksinkertaistettuna täyden spektrin D65 loisteputkea (asia on tosin vähän monimutkaisempi). Mutta millainen on sen spektri? Se on aika vääristynyt.

Kuvassa täyden spektrin loisteputken (D65) antama valonjakauma eli spektri. Spektrissä on kolme piikkiä osuen aallonpituuksille 435 nm (sininen), 545 nm (vihreä) ja 610 nm (punainen). Tämän piikkiispektrisen valolähteen värintoistoindeksiksi on mitattu 93,3, mutta mikä onkaan referenssi mihin verrataan?

Kuten lukija saattoi edellä rivien välistä lukea, on värintoistoindeksissä valuvika johtuen vääristyneestä referenssistä. Värintoistoindeksin ei nykyään katsotakaan tyydyttävästi mittaavan uusien valonlähteiden, kuten parannettujen loisteputkien ja muiden purkauslamppujen sekä valkoisten LED:ien subjektiivisia ominaisuuksia. Tästä syystä osaltaan kansainvälinen valaistuskomissio CIE valmistelee parhaillaan uutta, tarkempaa menetelmää määritellä värintoistoindeksi. Uudesta määritelmästä saa esimakuja vuoden 2015 keväällä julkaistusta dokumentista: http://cie.co.at/index.php?i_ca_id=973

Miten värintoistoindeksi lasketaan?

Värintositoindeksissä mitataan kahdeksan eri värin (R1-R8) osalta värintoistokyky ja niiistä lasketaan matemaatisesti värintoistoluku Ra joka on siis CRI lukema. Nämä kahdeksan eri väriä vastaavat kukin värin tiettyä aallonpituutta. Vain siis näitä kahdeksaa väriä käytetään CRI lukeman määrittelyyn.

Kahdeksan eri mitattavaa väriä kun määritellän värintoistoindeksiä CRI. Näistä lasketaan matemaattiseti Ra luku joka vastaa tieyllä painotuksella lukuja R1, R2, R3, R4, R5, R6 R7 ja R8.

Kuten ylläolevasta kuvasta voidaan nähdä, puuttuu värintoistoindeksistä useita värejä jotka ovat meillä yleisiä jokapäiväisessä elämässämme. Tälläinen on esimerkiksi kirkas punainen. Tämän takia on kehitetty lisää mitattavia värejä (R9-R15), mutta näitä pisteitä ei käytetä laskettaessa värintoistoindeksiä Ra. Ra lasketaan edelleen vain kahdeksalla värillä.

Seitsämän lisättyä väriä, joiden kohdalta paremmat mittalaitteet myös mitaavat värintoistokyvyn. Näitä värejä ei käytetä kuitnekaan värintoistoindeksin (Ra) laskemiseen. Huomaa, että myös ihoinväri sekä lehtivihreä on otettu mukaan.

Koska värintoistoindeksin (CRI) laskentaan käytetään vain kahdeksaa väriä, on käytännössäkin mahdollista, että kahdella eri valolähteellä, joilla on sama värintoistoindeksi, ei ole sama kyky toistaa värejä. Toinen valonlähde voi olla toista huomattavasti parempi. CRI luku ei kuitenkaan tätä kerro. Suurin ero tulee juuri punaisen värin kohdalla, siis mittaväri numero 9 (R9). Myös ihon väri toistuu usein eri tavalla.

R9, mitä siitä. Onko se tärekä?

Väri R9 edustaa kirkasta punaista. Toiset vannovat sen tärkeyttä, toisten mielestä se ei ole tärkeä, varsinkin kun sitä ei edes oteta huomioon värintoistoindeksiä määriteltäessä. Onko siis fundamentalismia sanoa, että R9 on tärkeä mittausparametri? Vai onko se vain mielenkiintoinen? Tai täysin turha?

Aikana, jolloin värintoistoindeksi CRI määriteltiin, ei ollut LED valoja. Yleisin valo oli hehkulamppu. Sen valon spektri on hyvin hyvin erillainen kuin LED valon. Hehkulampun valon spektri lähtee nousemaan kylmistä sävyistä (sininen) ja kasvaa lineaarisesti kohti lämpimiä sävyjä. Valo tuottaa siis hyvin paljon myös punaista valoa (aallonpituus noin 625-740 nm) joten käytänössä kirkkaan punaisen valon osuutta ei ole edes tarvinnut ottaa huomioon.

Kuvassa hehkulampun valon spektri ja värintoistoindeksi joka on 100 (mitattu 99,7). Spektrissä oikealla on lämpimät sävyt (viimeisenä punainen) ja vasemmalla kylmät.

LED valon spektri on kuitenkin hyvin erillainen. Valoassa on tyypillisesti sinisen alueella piikki ja lämpimämmät ovat jakaantuneet tasaisemmin. Yleensä valon määrä laskee jyrkästi punaista kohden mentäessä (spektriviivaa siirryttäessä oikealle). Siis punainen osuus valkoisesta valosta häviää tai jopa puutuu.

 Halvan LED valon spektri ja värintoistoindesi Ra=63,1. Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi ja pääset katosmaan myös R9 (punaisen värintoistoindeksi) lukemaa .

Yllä olevassa LED valon spektrissä on vasemmalla korkea sinisen aallonpituudelle (spketrissä piikki 435 nm) osuva piikki. Lämpimät sävyt ovat paljon heikommat ja punaista ei ole juuri lainkaan (allonpituudet 625-740 nm). Oikealla on myös mittalaitteen antama tulos mittaväreille R1-R15. Huomaa, että R9 = -35,22. Eli kirkkaan punaisen lukema voi olla jopa negatiivinen ja usein halvoilla LED valoilla näin onkin (tämä mahdollisuus negatiiviseen arvoon johtuu indeksin matematiikasta). CRI lukema on kuitenkin immuni tälle kirkkaan punaisen värintoiston heikoudelle. Alla on kaksi mittauskuvaa esimerkkinä, joissa toisessa on huonompi R9 lukema paremalla CRI lukemalla. Toki on niin, että vaikka R9 lukema olisi mukana CRI lukeman määritelyssä, ei sen haikompi arvo muuttaisi tilannetta. Johtuen  CRI lukeman laskentamatematiikasta, yksittäinen huono mittausarvo R1-R8 väreillä ei vielä rankaise lainkaan CRI lukua.

Mitatu LED valo, jonka CRI=66. R9 = -22,27 Kuvian alapalkit kuvaavat graafisesti oikealla olevan taulukon lukuja. Valon värilämpötila CT on ollut 3315 K eli lämmin valkoinen, minkä voi päätellä myös spektristä. Klikkaamalla kuvaa se suurenee omaan ikkunaan.

Mitatu LED valo, jonka CRI=72. R9 = -26,93 eli heikompi kuin edellisen CRI=66 valon. Kuvian alapalkit kuvaavat graafisesti oikealla olevan taulukon lukuja. Valon värilämpötila CT on ollut 6076 K eli juuri kylmän valkoisen rajalla, minkä voi päätellä myös spektristä. Klikkaamalla kuvaa se suurenee omaan ikkunaan.

Kuten yllä olevasta kahdesta eri valolähteen mittauksesta huomataan, niin CRI lukema ei kerro luotettavasti LED valolähteen värintoistoa. Huonomalla värintositoindeksillä CRI=66 on parempi kyky toistaa mm. kirkasta punaista. Myös R10 ja  R11 (keltainen vihreä sininen) ovat parempia ja R12 (ihon väri) on yhtä hyvä. Herääkin kysymys, kannataako CRI lukemaa edes esittää tuotteen teknisissä tiedoissa kovin tarkkaan? Tästä syystä kerromme CRI lukeman siten kun kerromme. Osin tästä samaisesta syystä kansainvälinen valaistuskomissio CIE valmistelee parhaillaan uutta, tarkempaa menetelmää määritellä värintoistoindeksi. Uudesta määritelmästä saa esimakuja vuoden 2015 keväällä julkaistusta dokumentista:http://cie.co.at/index.php?i_ca_id=973

Kuka edes tarvitsee R9-R15 lukemia?

Monesti on niin, että CRI lukema toimii sellaisenaa R1-R8 väreilläkin, kunhan vääristyneestä referenssistä ja objektiivisuudesta päästäisiin eroon. Tämä pätee yleensä silloin, kun CRI lukema on parempi kuin 80, kuten meidän huonetilojen yms. valaistukseen tarkoitetuissa tuotteissamme on. Laajennettuja R9-R15 värejä tarvitaan kuitenkin joissakin tapauksissa. Tälläisiä ovat mm.

  • elintarvikkeiden valaisuun tarkoitetut sovellukset
  • vaatteiden valaisuun tarkoitetut sovellukset 
  • ihon valaisuun tarkoitetut sovellukset
  • sisutusmateriaalien valaisuun tarkoitetut sovellukset
  • taideteosten ja maalausten valaisuun tarkoitetut sovellukset
  • sairaalat, hoitohuoneet, lääkäriasemat yms. vastaavat
  • ensihoitoyksiköiden, ambulansien ja sairaankulejtusyksiköiden sisätilojen valaisu

Monissa näistä sovelluksista kirkkaan punaisen merkittävyys on niin suuri, että huonon LED valon korjaukseksi on kehitetty valo, jossa valkoisen lisäksi on punainen LED valolähteenä. Punaisella saadaan R9 mittauslukua paremmaksi. Markkinoilta, kuten meiltä, on saatavana valkoisia LED valolähtietä, joissa R9 lukema on erittäin hyvä värilämpötilasta riippumatta. Jopa värilämötilan säätö on mahdollista CRI lukeman pysyessä loistavana.

Hyvä värintoistokyky CRI:n valossa.

Mikä sitten on riittävä ja mikä hyvä lukema? Yleisohjeena normaalisti on, että CRI lukemana kaikki yli 80 on aivan riittävä kun R9 on yli nollan. Tilanne paranee, jos R9 lukema saadaan jopa 30-40 luokkaan, vaikka CRI lukema ei kasvaisi. On paljon tärkeämpää kiinnittää huomiota R9 lukuun kuin siihen, onko CRI lukema yli vai ali 90 eli esimerkiksi onko CRI 88 vai 92. Aiemmin esitimme täyden spektrin loisteputkivalon spektin (ne kolme pystyviivaa). Siinä värintoistoindeksi oli Ra=93,7.  Se ei kuitenkaan yllä lähellekään LED valon värintoistokykyä, koska sen R9 on vain 43,7 joka toki on hyvä luku sekin. Mutta LED pystyy paljon parempaan.

Limic Oy:n maahantuoma Valokas LED-valonauhamallistoon kuuluu myös tuotteita, joissa CRI>90 ja R9>80, vaikka vähempikin riittäisi. Alla on mittaustulos kalibroidulla mittalaitteella yhdestä valonauhastamme, malleja on saatavana useita.

Valokas LED-nauhan spekti ja värintoistoindeksi. CRI=95 ja R9=80,23. Tämän puhtaan valkoisen LED nauhan värilämpötila on n. 4000 K. Vastaavilla ominaisuuksilla on saatavana nauhaa värilämpötila-alueella 3000K – 6200 K, jopa säädettävällä alueella. Klikkaamalla kuvaa se suurenee omaan ikkunaan.

Vaikka emme olekaan värintoistoindeksin lukuarvoon tujottamisen vankumattomia kannattajia, on silläkin paikkansa. Varsinkin jos ymmäretään asia kokonaisuutena. CRI lukema on vain yksi valotekninen parametri muiden joukossa. Muita parametrejä? Sellaisia ovat esim. ärsykepuhtaus, hallitseva aallonpituus, värilämpötila, valon spektri, jne. Parametreja on useita.

Värintoistoindeksin ongelmat lyhyesti kertauksena:

  • Referenssi vääristynyt
  • Indeksi perustuu edelleen subjektiivisuuteen
  • Mitattavia värejä on vain kahdeksan.
  • Yksittäinen heikko mittausluku R1-R8 värillä ei vielä vaikuta CRI lukemaan
  • Kirkkaan punaista ei mitata, vaikka se on usein tärkeä
  • Tujotetaan liikaa yhteen lukuun (CRI=jotain) ja kokonaisuus jää hahmottamatta.  

Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4kyv%C3%A4n_valon_spektri
http://en.wikipedia.org/wiki/Standard_illuminant
http://www.digikey.com/en/articles/techzone/2011/feb/spectral-design-considerations-for-white-led-color-rendering
http://www.fullspectrumsolutions.com/cri_explained.htm
http://www.digikey.com/en/articles/techzone/2013/oct/what-is-the-color-rendering-index-and-why-is-it-important
http://en.wikipedia.org/wiki/Color_rendering_index